Retki japanilaisen animaatiostudio Studio Ghiblin taianomaiseen maailmaan.
On sunnuntai-ilta, ja olet kääriytynyt mukavasti katsomaan hyvää elokuvaa tai sarjaa. Katsottavan päättäminen voi olla yllättävän vaikeaa, mutta Studio Ghiblin tuotannon parissa et voi mennä harhaan. Jos et tiedä, keitä he ovat – he ovat elokuvien Henkien kätkemä, Ponyo ja Naapurini Totoro tekijöitä. Heitä kutsutaan usein Japanin Pixariksi tai Disneyksi, ja tavallaan se pitää paikkansa.
Kuten amerikkalaiset vastineensa, Ghibli on mestarillinen tarinankertoja ja animaattori, joka suosii upeita käsinpiirrettyjä kuvia tietokoneanimaation sijaan. Heidän elokuvansa ovat visuaalisesti vakuuttavia ja osoittavat animaattoreiden suurta taitoa ja huomiota yksityiskohtiin. Mukaansatempaavan realismin avulla he saavat meidät tuntemaan, että elokuvien maailmat ovat todellisia ja käsinkosketeltavia, vaikka ne ovat fiktiivisiä ja epärealistisia. Heidän elokuvansa on suunnattu lapsille, mutta ne käsittelevät myös aikuisille suunnattuja teemoja ja filosofisia käsitteitä, ja kuten moni hyvä taideteos, ne ovat hienovaraisesti täynnä vahvoja moraalisia viestejä ja varoituksia. Voit nauraa yhtenä hetkenä ja pyyhkiä silmiäsi nenäliinalla jo seuraavana.
Hayao Miyazaki ja shintolaisuus
Studion perusti vuonna 1985 legendaarinen Hayao Miyazaki, jota pidetään yhtenä maailman taitavimmista animaattoreista. Luovana nerona hän on käsikirjoittanut ja ohjannut lähes kaikki studion suosituimmista elokuvista. Hänen tarinankerrontansa ammentaa paljon japanilaisesta alkuperäisuskonto shintolaisuudesta. Shintolaisuudessa luonto ilmenee jumalten tai henkien (kami) muodossa.
Molemminpuolisen kunnioituksen ja ymmärryksen kautta tavoitteena on varmistaa harmoninen suhde ihmisten ja näiden henkien sekä siten myös luonnon välillä. Useat Miyazakin elokuvat tuovat eläväksi shintolaisuuden ympäristöaatteen.
Prinsessa Mononoke (1997)
Tämä on tiettävästi yksi Leonardo DiCaprion lempielokuvista, ja näyttelijän ympäristöaktivismi huomioiden on helppo ymmärtää miksi. Varoitus, jos sinulla on lapsia: se on yksi Studio Ghiblin aikuismaisimmista ja hämmentävimmistä tarinoista.
Prinssi Ashitaka haavoittuu suojellessaan kyläänsä hengeltä, joka on muuttunut pahaksi ihmisten kanssa käydyn konfliktin seurauksena. Hän onnistuu tappamaan sen, mutta henki langettaa häneen kirouksen ennen kuolemaansa. Yrittäessään parantua ja kumota kirouksen ennen kuin on liian myöhäistä, hän lähtee matkalle kaukaisiin maihin, missä hän ajautuu keskelle metsän henkien ja Rautakaupungin ihmisten välistä sotaa. Ihmiset tuhoavat metsää ruokkiakseen kasvavaa teollisuuttaan.
Prinsessa Mononoke ja prinssi Ashitaka
Rautakaupungin pormestari – lahjakas ja kunnianhimoinen Lady Eboshi – joutuu taistelemaan ympäristönsuojelijoiden sijaan susia, villisikoja ja apinoita sekä itse villiä Prinsessa Mononokea vastaan, joka on susien kasvattama ja vihaa ihmiskuntaa (mukana on myös ahne paikallinen sotaherra, mutta emme mene siihen tarkemmin). Prinssi Ashitakan tehtävänä on yrittää neuvotella rauha kahden ryhmittymän välille ja osoittaa, että he voivat elää rauhassa rinnakkain. Emme halua paljastaa loppua, mutta se on varsin näyttävä!
Tämä elokuva kuvaa kauniisti luonnon ja ihmissivilisaation välistä kamppailua. Miyazaki käyttää Prinsessa Mononoken ja Metsänhengen hahmoja symboloimaan luonnon voimaa, kun taas teollistunut Rautakaupunki ja sen asukkaat edustavat ihmisen ahneutta luonnonvaroja kohtaan. Konflikti molempien osapuolten välillä on väistämätön, kun ihmiset kaatavat puita ja louhivat resursseja, mikä johtaa ympäristön pilaantumiseen ja metsän tuhoutumiseen. Metsänhengen kaksinaisuus, joka muuttuu yöllä peurasta yövaeltajaksi, näyttää meille luonnon kaksijakoisuuden: sillä on voima antaa elämää tai ottaa se pois, riippuen siitä, miten sitä kohtelemme. Elokuva korostaa luonnon suojelemisen tärkeyttä ja ihmisten tarvetta löytää tasapaino kehityksen ja ympäristön säilyttämisen välillä.
Henkien kätkemä (2001)
Ghiblin kuuluisin elokuva, Henkien kätkemä, päätyi Disneyn levitykseen Yhdysvalloissa ja voitti parhaan animaatioelokuvan Oscarin (päihittäen Ice Agen!). Se oli yksi Japanin eniten tuottaneista elokuvista monen vuoden ajan julkaisunsa jälkeen.
Elokuva seuraa tarinaa nuoresta, hieman hemmotellusta 10-vuotiaasta tytöstä nimeltä Chihiro. Muuttaessaan uuteen kaupunkiin hänen isänsä kääntyy väärästä risteyksestä, ja he päätyvät hylättyyn huvipuistoon. Löydettyään ravintolan, joka on täynnä ruokaa ilman henkilökuntaa, vanhemmat päättävät jäädä syömään, kun taas Chihiro päättää tutkia aluetta. Hän löytää kylpylän, jossa hän tapaa Haku-nimisen pojan ja ystävystyy tämän kanssa. Hän huomaa pian, että hänen vanhempansa ovat muuttuneet sioiksi, että huvipuistoa asuttavat henget ja demonit ja että he ovat loukussa tässä oudossa maailmassa. Hän saa tietää, että ainoa tapa pelastaa itsensä ja vanhempansa on työskennellä kylpylässä, jossa henget vierailevat. Se on varsin ihmeellinen paikka täynnä mielenkiintoisia hahmoja: sammakoita, lintuja, outoja pieniä hiiliolentoja, erikoisen retiisihahmon sekä naamiopäisen hengen nimeltä Kasvoton.
Löyhkähenki. Hajutaso: sietämätön.
Puhdas ja onnellinen jokien henki
Kun hän on siellä, vaivalloinen ”löyhkähenki” ilmestyy ja aiheuttaa pientä kaaosta. Kun se lopulta rauhoittuu ja puhdistuu, paljastuu, että kyseessä on jokien henki, joka on saastunut ihmisten huolimattomien toimien seurauksena. Kuten prinssi Ashitaka, Chihirosta tulee silta ihmisten ja henkien maailman välillä, ja hänen tehtävänään on luoda tasapainoa ja harmoniaa niiden välille.
Sen lisäksi, että saastunut joki ja kylpylä esitetään paikkana, johon henget tulevat puhdistautumaan, mutta joka on myös täynnä jätettä, elokuvassa on monia muita ympäristönsuojeluun viittaavia esimerkkejä. Itse tarinan miljöö, hylätty huvipuisto, käsittelee luonnon tuhoamista ja saastuttamista jonkin pysymättömän tarkoituksen takia.
Sekä Chihiron vanhemmat, jotka ahmivat ruokaa ja muuttuvat sioiksi, että Kasvoton-hahmo toimivat ahneuden ja ylikulutuksen symboleina. Kasvottoman pohjaton nälkä ja aineellisen omaisuuden himo aiheuttavat kaaosta ja tuhoa, ja vasta kun hänelle osoitetaan ystävällisyyttä ja myötätuntoa, hän pystyy palaamaan todelliseksi itsekseen.
Chihiron hahmon kautta Miyazaki korostaa luonnon kunnioittamisen ja sen säilyttämisen tärkeyttä tuleville sukupolville.
Vaikka ympäristönsuojelu ei olisi ilmeinen osa juonta, Miyazakin ja Ghiblin rakkaudella luomat kauniit animoidut maailmat ja olennot merkitsevät luonnon kunnioittamista ja arvostusta sekä lapsenomaista ihmetystä sitä kohtaan.
Ponyo (2008)
Kun puhutaan lapsenomaisesta ihmettelystä ja lasten synnynnäisestä uteliaisuudesta luontoa kohtaan, on ehdottomasti mainittava maaginen elokuva Ponyo, joka on ylistetty sen kohottavista teemoista ja visuaalisesta suunnittelusta.
Elokuva seuraa kultakala Ponyon tarinaa. Ponyo jää jumiin roskakasaan rannalla, josta nuori poika nimeltä Sosuke hänet pelastaa. Poika viiltää sormensa, ja nuoltuaan verta parantaakseen haavan, Ponyosta tulee ihminen ja he rakastuvat. Hänen isänsä Fujimoto, vedenalainen velho, uskoo tyttärensä tulleen kaapatuksi ja aloittaa kiihkeän etsinnän. Isän voimakas noituus ja Ponyon muuttuminen ihmiseksi aiheuttavat epätasapainon luonnonmaailmassa. Yhdessä Ponyo ja Sosuke lähtevät matkalle pelastaakseen maailman valtavalta myrskyltä, joka uhkaa heidän merenrantakaupunkiaan. Matkan varrella he kohtaavat sekä ystävällisiä että vaarallisia mereneläviä ja kohtaavat haasteita, jotka koettelevat heidän rohkeuttaan ja uskollisuuttaan. Lopulta heidän päättäväisyytensä ja rakkautensa toisiaan kohtaan auttavat heitä voittamaan esteet ja palauttamaan tasapainon luontoon.
Tarina korostaa luonnon säilyttämisen ja kunnioittamisen tärkeyttä. Ponyon halu muuttua ihmiseksi kumpuaa hänen kiehtoutumisestaan ihmisten maailmaan, mutta myös huolestaan meren huonontuvasta tilasta. Elokuva kuvaa ihmisen toimien seurauksia ympäristölle, kuten saastumista ja liikakalastusta, jotka uhkaavat ekosysteemin tasapainoa.
Ponyon isä Fujimoto edustaa ihmisen toiminnan kielteisiä vaikutuksia valtamereen. Hän on entinen ihminen, joka on hylännyt ihmisyytensä tullakseen meren voimakkaaksi velhoksi. Ihmisten ja heidän roskiensa inhoamana hänen harhaanjohtava yrityksensä suojella merta eristämällä se kokonaan ihmisistä on aiheuttanut ympäristölle lisää haittaa.
Toisaalta Sosuken hahmo ja hänen suhteensa Ponyoon symboloivat toivoa kestävästä tulevaisuudesta. Sosuken rakkaus ja huolenpito Ponyosta ja merestä osoittavat ihmisen vastuun merkityksen ympäristön säilyttämisessä. Elokuva korostaa ihmisten tarvetta elää sopusoinnussa luonnon kanssa, kunnioittaen sen tasapainoa ja suojellen sen herkkiä ekosysteemejä.
Keitä ovat meidän Ashitakamme ja Chihiromme?
Toisin kuin Ghiblin elokuvissa, luonto ei voi puolustautua siten, että se lähettäisi joukkoja suojakseen tai hyökkäisi kylpylään. Mutta alamme tuntea sen tasapainon järkkyvän muilla tavoin. Antroposeeni, eli aikakausi, jolloin toimintamme muuttaa luonnon järjestelmiä, on täällä.
Nyt on aika herätä ja toimia tasapainon palauttamiseksi ja Äiti Maan suojelemiseksi. Tarvitsemme vahvoja johtajia, ja ympäristöliikkeessä onkin joitain ilmeisiä sankareita: Greta Thunberg, John Kerry ja Satish Kumar. Mutta vaikka se kuulostaakin imelältä, meidän kaikkien on oltava Ashitakoja ja Chihiroja, jos haluamme pelastaa planeetan tuleville sukupolville.
Tässä ovat top 10 vinkkiämme hiilijalanjäljen pienentämiseen ja kestävämpään elämään. Lisäksi, käsi ylös, jos mielestänne meidän pitäisi tehdä erityisiä Ghibli-aiheisia ekologisia puhelinkuoria!
~
Toivottavasti tämä oli hauskaa ja informatiivista luettavaa. Jos sinulla on ajatuksia tästä tai jotain muuta jaettavaa, ota meihin yhteyttä osoitteessa aa@agood.com.