1950-luvulta lähtien olemme valmistaneet yli 8 miljardia tonnia muovia. Se vastaa 25 000 Empire State Buildingia, miljardia aikuista norsua tai yhtä Donald Trumpin egoa. Muovi on epäilemättä hyödyllisempää kuin jälkimmäinen, mutta se voi silti olla ympäristölle tuhoisaa, emmekä valitettavasti voi äänestää sitä pois olemassaolosta (voimme kuitenkin toimia toisin, kuten kohta kerromme).
Mihin kaikki se muovi sitten joutuu? Jos unohdat vahingossa muovipullosi tai -haarukkasi jonnekin, mitä sille tapahtuu? Mitä käy, jos laitat vanhan puhelimen suojakuoresi roskiin? Muovituotteen matka jatkuu pitkään sen jälkeen, kun se on palvellut alkuperäistä tarkoitustaan, koska sen biohajoaminen vie niin kauan.
Tuoreimman tieteellisen tutkimuksen mukaan nämä ovat todennäköisimmät skenaariot.
Muovi päätyy kaatopaikoille
Jos heität muovin tavallisiin roskiin etkä kierrätykseen, se päätyy tänne. Tämä olettaen, ettei se lennä matkalla pois kyydistä. Kaatopaikalla muovin biohajoaminen voi viedä jopa 1 000 vuotta, ja se vie hiljaa suuria maa-alueita vuosisatojen ajan. Ongelman valtavuus korostuu, kun otamme huomioon maailmanlaajuisesti joka vuosi syntyvän muovijätteen valtavan määrän.
Muovikassien, noiden näennäisesti merkityksettömien mukavuuden välineiden, keskimääräinen elinikä kaatopaikalla on noin 10 vuotta, kun taas pullojen hävittämisen jälkeen voi kulua huikeat yli 450 vuotta, ennen kuin ne alkavat murentua pienemmiksi palasiksi. Biohajoamisen käsite kaatopaikoilla voi kuitenkin olla harhaanjohtava, sillä prosessi tapahtuu erittäin hitaasti hapen ja muiden mikrobitoiminnalle välttämättömien olosuhteiden puutteen vuoksi.
Kun muovi lopulta hajoaa, se hajoaa pieniksi hiukkasiksi, jotka voivat toisinaan päätyä maaperään ja veteen, mikä aiheuttaa laajalle levinneen saastumisen. Nämä pienet jäänteet ovat itse asiassa pahamaineista mikromuovia, alle 5 millimetrin kokoisia palasia, ja niitä päätyy kaikkialle – valtamerten syvyyksistä korkeimmille vuorenhuipuille. Mikromuovisaasteen kauaskantoiset seuraukset paljastuvat yhä edelleen: ne vaikuttavat merielämään, villieläimiin ja jopa ihmisten terveyteen, kun organismit nielaisevat näitä pieniä hiukkasia ja ne kulkeutuvat ravintoketjussa ylöspäin.
