Valtameremme ovat elintärkeitä maapallon elämän ylläpitämiselle ja voimakkaita liittolaisia ilmastonmuutoksen torjunnassa, mutta ne ovat silti suurimmaksi osaksi tutkimattomia. Liity seuraamme sukeltamaan syvemmälle ja oppimaan lisää suuresta tuntemattomasta (The Great Unknown).
Kaiken kaikkiaan 71 % maapallon pinnasta on veden peitossa, onhan kotiplaneettamme saanut lempinimen "Sininen marmorikuula". Suurin osa tästä vedestä on valtamerissä – laajoissa järjestelmissä, jotka vaikuttavat ilmastoon, säähän, ekosysteemeihin ja ihmisten toimeentuloon.
On siis melko erikoista, että tiedämme niistä yhä niin vähän. Noin 95 % valtameristämme on yhä tutkimatta (!). NASA kutsuu niitä ”suureksi tuntemattomaksi”. Tiedämme kuitenkin, että ne ovat valtavia, kauniita, mukavia uimapaikkoja ja äärimmäisen tärkeitä.
“Ei vettä, ei elämää. Ei sinistä, ei vihreää.” - Sylvia Earle
Elämän ylläpitäjät
Uskotaan, että elämä alkoi valtamerissä noin 3,5 miljardia vuotta sitten. Kelataan reilusti eteenpäin nykypäivään, ja ne ovat yhä perusta kaikelle elämälle maapallolla.
Vaikka sademetsät, kuten Amazon, ovat usein huomion keskipisteenä avainekosysteemeinä, jotka sitovat hiiltä ja tuottavat happea, 50–80 % maapallon hapesta on merikasvien ja bakteerien tuottamaa. Ilman niitä olemme pulassa.
Valtameret tarjoavat myös ravintoa, toimeentuloa ja hyvinvointia miljoonille ihmisille ympäri maailmaa ja ovat koti upealle villieläinten kirjolle, kuten ”hohtavalle” karettikilpikonnalle.
Jälkiemme siivoaminen
Toimintamme vapauttaa paljon hiiltä, 1,5 biljoonaa tonnia teollisen vallankumouksen jälkeen. Onneksi kaikki tästä ei kuitenkaan jää ilmakehään ja edistä ilmaston lämpenemistä.
Maaekosysteemien tavoin valtameret imevät itseensä myös paljon hiilidioksidia. Uskotaan, että vuosien 1994 ja 2007 välillä valtameret absorboivat 31 % kaikesta ihmisen aiheuttamasta hiilidioksidipäästöstä.
Tämä ei kuitenkaan ole hyvä asia, sillä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuksien kasvaessa valtameret sitovat sitä tunnollisesti lisää, mikä johtaa happamoitumiseen ja pintalämpötilojen nousuun, mikä taas uhkaa elämää, kuten koralliriuttoja.
Luonnollinen ilmastonhallinta
Hiilidioksidin lisäksi valtameret sitovat myös paljon ilmaston lämpenemisestä johtuvaa ylimääräistä lämpöä. Itse asiassa ne ovat maapallon suurimpia aurinkoenergian kerääjiä.
Asiantuntijat arvioivat, että viimeisen 200 vuoden aikana jopa 90 % ilmaston lämpenemisen aiheuttamasta ylimääräisestä lämmöstä on sitoutunut valtameriin. Ne tekevät myös tärkeää työtä jakamalla sitoutunutta lämpöä ympäri maapalloa ja toimivat kuin luonnollinen ilmastonhallintajärjestelmä.
Suuri valtamerten kiertoliike siirtää kuumaa ja kylmää vettä ympäri maailmaa ja pitää maailmanlaajuiset lämpötilat tasapainossa. Se on syy siihen, miksi Eurooppa ei jäädy talvisin ja päiväntasaaja ei kiehu.
Mahdollisesti tuottoisa puhtaan energian lähde
Oletko koskaan seisonut katsomassa, kuinka aallot iskeytyvät rantaan? Voima on vaikuttava. Kuvittele nyt, jos voisimme hyödyntää sitä omiin tarkoituksiimme.
Olemme iloisia nähdessämme aurinko- ja tuulivoiman edistyvän harppauksin viime vuosina, mutta valtamerienergialla on valtavasti potentiaalia, jota ei ole vielä hyödynnetty.
Arvioiden mukaan pelkästään Yhdysvaltojen rannikolla murtuvat aallot voisivat tuottaa lähes kolmasosan Yhdysvaltojen vuosittaisesta sähkönkulutuksesta. Lainataksemme Kanye Westiä: ”that’s just the waves, the waves don’t die” (tarkoitamme tällä aaltovoiman luotettavuutta).
On nerokkaampia tapoja, joilla voisimme mahdollisesti hyödyntää valtameren energiaa, mutta emme syvenny niihin tässä.
Sinnikäs tiettyyn pisteeseen asti
Vaikka valtameret tekevät puolestamme niin paljon, me jatkamme niiden saastuttamista – ”onko tuo muovipussi vai meduusa?” – ne voivat olla liittolaisiamme ilmastonmuutosta vastaan vain tiettyyn pisteeseen asti. Valtameret ovat huomattavan sitkeitä, mutta näyttää siltä, että ne saattavat olla lähestymässä käännekohtaa.
On ennustettu, että pian ne eivät enää kykene sitomaan hiilidioksidia yhtä tehokkaasti, joten enemmän päästöistämme jää ilmakehään.
Huolestuttavaa on, että kasviplanktonin (tärkeiden happea tuottavien merikasvien) määrä on laskussa, pudoten noin 40 % vuodesta 1950 lähtien.
Suuri valtamerten kiertoliike on hidastunut noin 15 % viimeisten 70 vuoden aikana, ja tutkijat uskovat tämän johtuvan Grönlannin jääpeitteiden sulamisesta.
Emme halua tässä yhteydessä heittäytyä liian elokuvamaisiksi, mutta tämä johtaa todennäköisesti entistä äärimmäisempiin sääilmiöihin.
Valtamerten suojelu
Aivan kuten ilmaston kohdalla, valtamerien pelastamiseksi ei ole liian myöhäistä. Viimeaikaisten suojelumenestysten perusteella tutkijat uskovat, että uusin ponnistuksin valtameret on mahdollista palauttaa entiseen loistoonsa vuoteen 2050 mennessä.
Tämän avainasemassa ovat kalastuksen säätely, elinympäristöjen ennallistaminen ja saastumisen vähentäminen.
Kun edistystä saavutetaan yhdellä alueella, se vahvistaa koko järjestelmää. Esimerkiksi meren villieläinpopulaatioiden kasvattaminen auttaa lämmön sitomisessa, hiilensidonnassa ja puhdistamisessa.
Yksilöinä voimme auttaa asiassa seuraavasti:
- Pienentämällä hiilijalanjälkeämme. Tässä on tuore tutkimus parhaista tavoista tehdä se.
- Tekemällä kestäviä mereneläviä koskevia valintoja. Äyriäiset, erityisesti sinisimpukat, ovat erinomainen kestävä valinta. Tarkkaile myös sertifikaatteja, kuten MSC.
- Käyttämällä muovittomia tuotteita.
- Tukemalla järjestöjä, kuten Oceana ja WWF, jotka työskentelevät valtameriemme suojelemiseksi.
