Maapallomme on koti upealle joukolle erilaisia villieläimiä. Luonnon tuhoutuminen ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen eivät ole vain tragedia, vaan ne uhkaavat myös oman lajimme säilymistä.
Arvioiden mukaan 60 prosenttia luonnonvaraisten eläinten populaatioista on kadonnut ihmisen toiminnan seurauksena vuodesta 1970 lähtien.
Suuri osa tästä voidaan selittää maataloustoiminnan lisääntymisellä ja luonnonvarojen hyödyntämisellä, jotka johtavat elinympäristöjen ja ekosysteemien tuhoutumiseen.
Yksinkertaisesti sanottuna emme anna luonnolle tarpeeksi aikaa uusiutua.
Arvioiden mukaan lähes miljoona kasvi- ja eläinlajia on vaarassa kuolla sukupuuttoon seuraavien vuosikymmenten aikana.
Sen lisäksi, että luonnon monimuotoisuuden väheneminen on sydäntäsärkevää, sillä on myös vakavia seurauksia tulevaisuutemme kannalta.
Olemme riippuvaisia luonnosta ilmaston säätelyssä, ruokaturvan varmistamisessa, ravinteiden ja jätteiden käsittelyssä sekä monissa muissa tärkeissä asioissa. Kaikki luontokappaleet, suuret ja pienet, ovat tärkeä osa maapallon rikasta elämän verkkoa.
Tässä artikkelissa halusimme keskittyä muutamiin suosikkeihimme ja kertoa, miksi ne ansaitsevat suojelua.
Aksolotlit – luonnon omat Pokémonit
Aksolotlit ovat suloisia pieniä salamantereita Meksikosta, vaikka niitä voisi luulla myös Pokémoneiksi.
Luovan ilmaisun johtajamme Mikaela ei voinut vastustaa kiusausta luonnostella yhtä näistä pienistä veijareista
Asteekkijumalan mukaan nimetyt aksolotlit ovat sateenkaaren kaikissa väreissä, ja niillä on supersankarin kaltaiset kyvyt uudistaa kehoaan: ne pystyvät korjaamaan nopeasti vahingoittuneita raajojaan ja elimiään.
Niitä tavataan Mexico Cityä ympäröivällä alueella, mutta kaupungin kasvaessa niiden populaatiot ovat joutuneet vakavaan vaaraan. Niiden kotijärviä ja vesistöjä ovat vahingoittaneet maatalouden aiheuttama saastuminen ja tulvasuojelun vaatima kuivattaminen.
Yhdessä vieraslajeihin kuuluvien kalojen istutusten kanssa tämä on johtanut populaatioiden huomattavaan vähenemiseen.
Uudistumiskyvystään huolimatta aksolotlit ovat nyt luonnossa äärimmäisen uhanalaisia. Tärkeänä petoeläimenä ne ovat keskeinen osa elinympäristöään, joten niiden ahdinko on huono uutinen myös meille.
Lisäksi niiden huomattavien parantumiskykyjen ansiosta voimme oppia niiltä paljon esimerkiksi syövän kaltaisten sairauksien hoitojen kehittämisessä. Siksi luonnon monimuotoinen lajikirjo on meille kaksin verroin hyödyllinen.
Kultaiset meduusat – täsmällisiä ja ystävällisiä
Tyynenmeren syrjäisessä länsiosassa sijaitsevassa Palaun saaristossa on joukko merijärviä, jotka tunnetaan rikkaasta ja ainutlaatuisesta luonnon monimuotoisuudestaan. Ehkä tunnetuin niistä on Meduusajärvi, jossa elää kiehtovia kultaisia meduusoja.
Toisin kuin useimmat meduusat, nämä eivät polta sinua – no, polttavat kyllä, mutta tuskin huomaat sitä. Ne myös liikkuvat päämäärätietoisesti, toisin kuin muut meduusat. Joka päivä ne vaeltavat Meduusajärven poikki seuraten auringon kulkua ja ruokkien lonkeroissaan eläviä pieniä leviä.
Kaikki tämä liikehdintä toimii kuin luonnollinen vispilä: se sekoittaa tärkeitä ravinteita ja pieniä eliöitä, mikä tekee meduusoista tärkeän osan järven ekosysteemiä.
Valitettavasti kultaisten meduusojen populaatio on pienentynyt vakaasta kahdeksasta miljoonasta vain 600 000 yksilöön. Syyt eivät ole selvillä, mutta todennäköisinä syinä pidetään ilmaston lämpenemistä ja ankaria kuivuuskausia.
Jos meduusat kuolevat kokonaan sukupuuttoon, Meduusajärvi ja sen ainutlaatuinen ekosysteemi, josta paikalliset ovat riippuvaisia ravinnon ja matkailun vuoksi, tuhoutuvat varmasti.
Orangit – metsän puutarhurit
Orangit ovat kotoisin Kaakkois-Aasian ikivanhoista metsistä, ja niillä on tärkeä rooli sademetsien ylläpidossa. Hauska fakta: malaijin kielen sana orangutan tarkoittaa ”metsän ihmistä”.
Luonteeltaan erakkomaiset ja arat ihmisapinat viettävät suurimman osan elämästään puiden latvustoissa hedelmiä ahmien ja kirjaimellisesti hengaillen.
Älykkäinä ja kekseliäinä eläiminä ne edistävät ratkaisevasti siementen leviämistä ja metsien kasvua. Siksi jotkut kutsuvat niitä metsän puutarhureiksi.
Valitettavasti orangit ovat nyt äärimmäisen uhanalaisia. Tapanuli-orangin yksilöitä on jäljellä vain 800, mikä tekee siitä kaikista ihmisapinoista uhanalaisimman.
Yksilömäärän jyrkkä lasku johtuu pääasiassa elinympäristöjen katoamisesta ja, mikä vielä pahempaa, salametsästyksestä. Tämä on hirvittävä uutinen, sillä orangit auttavat ylläpitämään sademetsiä, jotka ovat tärkeitä monille muille elämänmuodoille, myös ihmisille.
Jos orangit saavat kuolla kokonaan sukupuuttoon, näiden elinympäristöjen ennallistaminen on meille paljon vaikeampaa.
Monarkkiperhoset tekevät ylimääräisen lentomatkan
Siirrytään hyönteismaailmaan ja yhteen sen tunnetuimmista lajeista, monarkkiperhoseen. Niitä tavataan enimmäkseen Pohjois-Amerikassa, ja ne pääsevät otsikoihin eeppisellä, noin 4 800 kilometrin muuttomatkallaan Meksikoon.
Muuttomatkasta kuvattua videota katsoessa voisi luulla, että monarkkiperhosten kanta voi hyvin. Torjunta-aineiden, elinympäristöjen häviämisen ja äärimmäisten ekologisten ilmiöiden kaltaisten uhkien vuoksi niiden määrä on kuitenkin pudonnut 80 prosenttia viimeisten kahden vuosikymmenen aikana.
Tämä on huolestuttavaa, sillä hunajamehiläisten tavoin monarkkiperhoset ovat tärkeitä pölyttäjiä ja edistävät merkittävästi muiden elämänmuotojen selviytymistä.
”Hehkuva” karettikilpikonna, merien diskotähti
Monien merieläinten tiedetään olevan biofluoresoivia eli niiden kyky on imeä valoa ja heijastaa se takaisin eri, usein psykedeelisinä näyttävinä väreinä. Vasta hiljattain tämä ominaisuus havaittiin myös kilpikonnalla.
”Hehkuvien” karettikilpikonnien uskotaan kehittäneen tämän ominaisuuden joko viestintäkeinoksi tai sulautuakseen asuttamiinsa koralliriuttoihin. Yksi asia on kuitenkin varma: ne näyttävät upeilta ja tuovat riuttojen yömaisemiin vedenalaisen diskotunnelman.
Kilpikonnat ovat asuttaneet meriämme noin 100 miljoonan vuoden ajan – jo kauan ennen ihmisten ilmaantumista – ja niillä on tärkeä rooli ravinteiden kuljettamisessa meriin ja rannoille sekä sieltä pois.
Valitettavasti ihmisen toiminnan, kuten teollisen kalastuksen, vuoksi merikilpikonnien, myös karettikilpikonnien, määrät ovat vaarallisen alhaisia.
”Olemme osa luontoa. Jos vahingoitamme luontoa, vahingoitamme itseämme.”
– David Attenborough
Miten estämme lajien joukkosukupuuton?
Olemme siirtyneet aikakauteen, jota tutkijat kutsuvat antroposeeniksi eli kuudenneksi joukkosukupuutoksi. Luonto tarvitsee apuamme nyt, sillä muuten monet lajit kuolevat sukupuuttoon toimintamme seurauksena.
Luonnon monimuotoisuuden väheneminen uhkaa myös omaa lajiamme. Kuvittele lisäksi maailma ilman omalaatuisia pieniä salamantereita, orankeja tai perhosia. Se olisi varmasti paljon vähemmän hauska paikka elää.
Ratkaisu löytyy luonnonsuojelusta ja siitä, että otamme toiminnassamme huomioon vaikutuksemme eläimiin ja luontoon. Yksilöinä voimme auttaa esimerkiksi seuraavilla tavoilla:
- Kuluta vähemmän ja kierrätä, jotta säästät luonnonvaroja ja pienennät hiilijalanjälkeäsi
- Osta luomuruokaa ja etsi merkintöjä, kuten RSPO (vastuullisesti tuotettu palmuöljy), jotka kertovat, että ruoka on tuotettu luonnonsuojelutavoitteet huomioiden. Orangit kiittävät.
- Osta kestävistä materiaaleista, kuten bambusta tai viljellystä puusta, valmistettuja tuotteita sademetsien tai uhanalaisten puulajien sijaan
- Kasvata puutarhassasi tai ulkotiloissasi kotoperäisiä kasveja, jotka houkuttelevat paikallisia villieläimiä, kuten mehiläisiä ja perhosia
- Tue eri puolilla maailmaa toteutettavia luonnonsuojeluhankkeita ja/tai osallistu itse esimerkiksi perhoslaskentaan
- Ota selvää luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä ja lisää tietoisuutta aiheesta kertomalla siitä myös ystävillesi ja perheellesi.
Ei ole liian myöhäistä tehdä muutoksia ja auttaa estämään eläinystävien sukupuutto. Nostetaan malja sille, että voimme nauttia hehkuvien kilpikonnien seurasta vielä pitkälle tulevaisuuteen!
~
Jos sinulla on kysymyksiä tai hauskoja ideoita tästä aiheesta (tai ihan mistä tahansa), ota rohkeasti yhteyttä Emilia Cullborgiin, toimittajaan ja viestinnän sekä yhteisötyön johtajaan.