"Opintojeni aikana löysin uudelleen sen, kuinka hauskaa luominen on. Nuoruudessani rakastin luoda asioita käsilläni, työskennellä saven parissa ja rakentaa legoilla. Rakensin aina legoja – vanhempani joutuivat melkein raahaamaan minut pois legokaupungin luota (oman etuni vuoksi), kun aloin tulla teini-ikään."
A Good Companyn Emilia Cullborg haastattelee Mikael Ahrbomia.
Mikael Ahrbom – olet palkittu arkkitehti, jolla on vuosien kokemus kestävän muotoilun parissa työskentelystä.
Mistä kaikki alkoi – miksi sinusta tuli arkkitehti?
En itse asiassa koskaan ajatellut valitsevani tätä urapolkua. Koko perheeni koostuu arkkitehdeista, joten se oli oikeastaan viimeinen asia, miksi halusin tulla. Mutta näkemykseni arkkitehtuurista muuttui täysin, kun vierailin sisareni luona hänen arkkitehtikoulussaan Tukholmassa.
Siellä he leikkivät tikuilla, luonnostelivat, rakensivat torneja hammastikuista ja piirustuksia oli joka puolella seinillä.
Silloin tajusin, että tämä on sitä, mistä olen intohimoinen – miksi en tavoittelisi sitä? Sillä hetkellä päätin, että tätä haluan opiskella.
Opintojeni aikana löysin uudelleen sen, kuinka hauskaa luominen on. Nuoruudessani rakastin luoda asioita käsilläni, työskennellä saven parissa ja rakentaa legoilla. Rakensin aina legoja – vanhempani joutuivat melkein raahaamaan minut pois legokaupungin luota (oman etuni vuoksi), kun aloin tulla teini-ikään.
Millaista oli kasvaa kahden arkkitehdin lapsena?
Meillä ei ollut kotona koskaan maalattuja seiniä, vaan peitimme ne piirustuksillamme. Jopa lattiat oli peitetty paperilla, meidän tarvitsi vain ottaa esiin pensselit ja alkaa maalata!
Se on arkkitehdeissa hauskaa – kaikki odottavat heidän kotinsa olevan siisti ja tyylikäs, ja usein se on juuri päinvastoin.
Kun tulemme kotiin, olemme vapaalla, ja sen pitäisi tuntua rennolta ja huolettomalta.
Okei, jos vapaa-ajan ympäristösi on rento, millainen on työympäristösi?
Työskentelen arkkitehtitoimistossa, mutta arkkitehdit tekevät asiat ehkä hieman eri tavalla kuin muut ammattiryhmät. Kun muut yritykset käyttävät viikon kurssien käymiseen, me matkustamme maailmalla opiskelemassa arkkitehtuuria. Se on tapamme oppia ja saada inspiraatiota.
Kun matkustamme, paikalliset arkkitehdit näyttävät meille pieniä helmiä. Jokaisessa kaupungissa on niitä. Jokainen matka on suunniteltu etukäteen ja hyvinkin yksityiskohtaisesti, joten aikataulu on täynnä aamusta iltaan. Se on todella hauskaa.
Se kuulostaa todella hauskalta! Ovatko kaikki arkkitehdit yleisesti ottaen hauskoja ihmisiä?
Sitä en voi väittää! Olen itse asiassa aina sanonut, etten aio koskaan naida arkkitehtia, koska se voi olla myös hieman liikaa, varsinkin kun olen kasvanut kahden arkkitehtivanhemman kanssa.
Mutta arkkitehdeilla näyttää olevan melko hyvä maine. Ainakin silloin, kun opiskelin arkkitehtuuria Tukholmassa. Meidät tunnettiin parhaista juhlista, koska meillä oli aina teemoja, ja kaikki nauttivat luovuudesta.
Tämä filosofia elää ehdottomasti yhä – kun kaikki muut menevät hienoihin ravintoloihin joululounaalle, me järjestämme teemajuhlat. Viime vuonna loimme kokonaisen viikinkimetsän. Kaikki lähtevät mukaan ja se on todella hauskaa!
Toisinaan projektien parissa työskentely tekee rajojen asettamisesta kuitenkin vaikeaa. Iltoja ja öitä voi kulua töiden parissa paljon. Tämä on jotain, mitä olemme tehneet koulusta asti; moni jäi yöksi kouluun, jos projekti piti saada valmiiksi.
Mutta tietysti meistä se on todella hauskaa, ja kun pääsemme töistä, todella irrottelemme.
Kuulostaa siltä, että arkkitehdit ovat hyvin intohimoisia. Voisitko kertoa hieman intohimostasi arkkitehtuuria kohtaan?
Haluan elää arkkitehtuurin kanssa. Janoan luoda ympäristöjä, joissa ihmiset voivat elää, nauttia ja ymmärtää ilman, että heidän tarvitsee olla arkkitehteja tai filosofeja.
Hyvin fundamentaalinen kysymys työssäni on: ”kuinka luon turvallisen ja inspiroivan ympäristön arkkitehtuurin avulla?”. Olemme luoneet kolmionmuotoisen asuinkerrostalon, jonka kulmia hyödynnetään muun muassa kuntosalien ja katu-basket-kenttien rakentamiseen.
Tämä mahdollistaa myös niiden ihmisten huomioimisen, jotka eivät asu talossa vaan sen ympärillä. Kaukaa he näkevät isot ikkunat, joissa vilkkuvat valot ja ihmisiä juoksemassa, tanssimassa tai pelaamassa koripalloa. Nämä elintilat on tarkoitettu harmonisoitumaan muun ympäristön kanssa ja olemaan yhtä lailla inspiroivia ohikulkijoille.
Tavoitteeni ei ole vain rakentaa hyvännäköisiä koteja. On yhtä tärkeää, että ne ovat kustannustehokkaita, hyödyntävät jokaisen neliömetrin, säästävät resursseja ja tekevät asumisesta edullisempaa monille muille.
"Rakastan nähdä valmiit projektini ja huomata, että ihmisten on hyvä elää siellä. Se tuottaa minulle suurta iloa."
Milloin pitäisit projektia onnistuneena?
Projekti on näkemykseni mukaan onnistunut silloin, kun resurssejamme käytetään täysimääräisesti ja miellyttävällä tavalla. Miellyttävää on mahdollisuus hyödyntää ne jäljelle jäävät 10 tai 20 prosenttia sosiaalisten tilojen, kuten katolla olevan juoksuradan tai pohjakerroksen ruokakaupan luomiseen (jotta ihmiset voivat tilata ruokaa sovelluksellaan, jonka olen myös kehittänyt).
Rakastan nähdä valmiit projektini ja huomata, että ihmisten on hyvä elää siellä. Se tuottaa minulle suurta iloa.
Pienempien ja tehokkaampien elintilojen rakentaminen on suuri osa arkkitehtuuriasi. Miten tämä voidaan liittää sosiaaliseen kestävyyteen?
Säästämällä resursseja ja olematta rakentamatta suurempia koteja kuin tarvitsemme, luomme liikkuvuuden ja vapauden tunnetta luovemmilla ja sosiaalisemmilla tavoilla. Näissä kodeissa on suuret ikkunat ja näkymät viheralueille.
Pienempien kotien rakentamisen tarkoitus on myös antaa asukkaille syy sanoa ”tavataanko katolla” kodin sijaan. Sitä kautta tapaat uusia ihmisiä, mikä luo sosiaalista kestävyyttä. Haluamme hävittää tahattoman yksinäisyyden.
Sosiaalisen kestävyyden ohella myös ympäristövastuullisuus on kaikkien projektiesi perusta – tekeekö tämä rakentamissasi taloissa asumisesta kalliimpaa?
Ei, itse asiassa aivan päinvastoin. Se on edullisempaa. Passiivitalot ovat toinen Ruotsissa olemassa oleva kestävä asumismuoto. Tällaisen asumisen konseptina on, että energiaa kuluu vuodessa enintään 15 kWh/m².
Vaikka suurin osa asunnoistamme täyttää tämän, emme nimeä niitä passiivitaloiksi, koska maksaisi paljon rahaa palkata konsultteja mittaamaan tätä säännöllisesti.
Sen sijaan olemme kehittäneet @Home-sovelluksen, jonka avulla asukkaat voivat seurata, kuinka paljon energiaa he kuluttavat kuukaudessa. Näin he voivat täysin hallita sitä, kuinka paljon sähköä, lämmintä ja kylmää vettä he kuluttavat. Kaikki sovelluksen käyttäjät ovat anonyymejä ja näkevät, kuinka paljon muut kodit kuluttavat. Tämä luo pienen ystävällisen kilpailun mahdollisimman suuren energiansäästön saavuttamiseksi!
Sinut on palkittu Uppsalan projektistasi Vuoden asuntokohteena. Onko sinulla unelmaprojekteja, joita et ole vielä toteuttanut?
No, tämä on tietysti laajemmassa mittakaavassa, ja työskentelisin mielelläni kokonaisen kaupungin parissa – luoden sosiaalisia tiloja, jotka levittävät lämmintä ja aktiivista tunnelmaa.
Pienemmässä mittakaavassa rakastan rakentaa pieniä, turvallisia kesämökkejä lähelle luontoa. Uskon, että sekä pienet että suuret projektit ovat yhtä arvokkaita. Siksi en varmaan koskaan kyllästy työhöni.
Jos olet kiinnostunut oppimaan lisää Mikaelista ja hänen työstään, voit vierailla osoitteissa sustainvr.com tai rosendalfastigheter.se. Voit myös seurata hänen arkipäivän projektejaan Instagramissa.