"Ihmiskunnan täytyy olla maapallon historian menestynein laji. Geologisessa mittakaavassa olemme tehneet enemmän asioita nopeammin kuin mikään muu laji. Useimpien elämänmuotojen täytyy kehittyä sellaisten asioiden tekemiseen, joita me saamme aikaan vain päättämällä niin."
A Good Community toivottaa tervetulleeksi Jeremy Burnichin, lakimiehestä kirjailijaksi ryhtyneen kestävän muotoilun ajattelun ystävän.
Jeremy – miten vietät päiväsi kirjailijana Pittsburghissa?
Ajattelemalla ja kirjoittamalla! Rakastan myös käydä juoksemassa. Se joko kirkastaa ajatukseni, täyttää ne tai tekee molempia samanaikaisesti. Joskus mieleni alkaa käydä ylikierroksilla ja päässäni pyörii kokonaisia keskusteluja, esityksiä tai vaihtoehtoja samalla kun juoksen.
Olen saattanut juosta pari mailia täysin automaattiohjauksella ennen kuin tajuan, missä olen. Joskus yritän tyhjentää mieleni – harjoittelen läsnäoloa keskittymällä hengitykseeni ja yritän hiljentää mieleni monimutkaisilta ajatuksilta. Juoksun jälkeen minulla on yleensä kolme hyvää ideaa, jotka olen karsinut kaikesta mieleeni tulleesta. Nämä ovat ideoita, joita olisi mielestäni hyvä tutkia myöhemmin.
Yleensä työskentelen näin. Jos en pääse ulos liikkumaan, ajatukseni sumenevat ja minusta tulee (aika) ärtyisä. Ulkoilen sekä kylmällä että kuumalla säällä, mutta juoksen mieluiten kylmässä. Yleensä ensimmäinen puoli mailia on vaikein. Mutta kun olen lämmennyt ulkona kylmänä päivänä, se on hieno tunne.
Olet työskennellyt lakimiehenä, mikä sai sinut muuttamaan suuntaasi niin dramaattisesti?
Työskentelin yritysoikeudenkäyntien parissa. Olen työskennellyt langattomien tietoliikenneyhteyksien, maksupalveluiden sekä energiateollisuuden parissa. Jonkin ajan kuluttua päätin, että se riittää, ja aloin etääntyä lakimiehen työstä ja siirtyä luovempiin harrastuksiin. Se johti yritykseeni, jonka perustin luodakseni kauniita asioita ihmisille ja asiakkaille, jotka jakavat arvoni.
Kuulostaa siltä, ettet tee kompromisseja arvojesi tai luovuutesi suhteen. Onko sinulla elämässäsi tiettyjä intohimoja?
En tiedä, onko minulla varsinaista intohimoa. Luulen, että minulla on paljon kiinnostuksen kohteita, jotka vaihtelevat, hiipuvat ja muuttuvat ajan myötä, mutta en tiedä, onko minulla ollut elinikäistä intohimoa, vaikka kirjoittaminen onkin ollut melko jatkuva punainen lanka elämässäni.
Olen ollut intohimoinen eri asioista eri pituisia aikoja. Esimerkiksi ehkä 15 vuoden ajan olin ajoittain intohimoinen lasin parissa työskentelyyn – sekä valamiseen että puhaltamiseen – taiteellisena välineenä. Se johti minut CAD-suunnittelun (tietokoneavusteinen suunnittelu) ja digitaalisen veistämisen iloihin fyysisen taiteen luomisessa, mutta haluaisin tulevaisuudessa yhdistää nämä kaksi jollain tavalla.
Olen tehnyt elämässäni joitakin vältettävissä olevia virheitä. Olen ollut epäterveissä suhteissa, tehnyt epäterveellisiä asioita, tehnyt huonoja urapäätöksiä ja mennyt vasemmalle, kun olisi pitänyt mennä oikealle. Mutta aina kun olen haaksirikkoutunut myrskyn piiskaamalle rannalle, kirjoittaminen on ollut se luoto, jolle uin, ja työkalu, jolla rakennan veneeni uudelleen.
Jos menettäisin kykyni kirjoittaa, olisin todella pulassa.
Haluaisin käyttää tätä lahjaa kirjan kirjoittamiseen. Jumala tietää, että haluaisin sen olevan niin suosittu, että voisin elättää itseni ja perheeni sillä. Mutta vähintään kolme kirjaa: esikoisteos, jatko-osa ja kolmas osa osoittamaan, että olen tosissani!
Yksi kysymys, jota joskus kysymme A Good Communityn jäseniltä, on se, mikä on heidän mielestään yhteiskunnan suurin haaste juuri nyt. On mielenkiintoista kuulla eri elämänaloilta tulevien ihmisten näkemyksiä suurimmista haasteistamme. Mikä on sinun kantasi siihen?
Ihmiskunnan täytyy olla maapallon historian menestynein laji. Geologisessa mittakaavassa olemme tehneet enemmän asioita nopeammin kuin mikään muu laji. Useimpien elämänmuotojen täytyy kehittyä sellaisten asioiden tekemiseen, joita me saamme aikaan vain päättämällä niin.
Tutkijoiden arvioiden mukaan elämän kehittyminen kesti miljardeja vuosia, puoli miljardia vuotta sille, että elämä nosti päänsä vedestä, ja noin 30 miljoonaa vuotta sille, että elämä siirtyi kokonaan merestä maalle.
Me siirryimme maalta avaruuteen noin 10 000 vuodessa. Siinä prosessissa viljelimme kasveja ja eläimiä ja muokkasimme itse maata vastaamaan tarpeitamme. Ajattelepa sitä.
"Entä jos Titanicin kyydissä olisi ollut glasiologeja?"
Tällä planeetalla ei ole paikkaa, johon ihmisen toiminta ei olisi jollain tavalla vaikuttanut. Yhteiskunnan suurin haaste? Se on menestyksemme.
Minusta tuntuu, että suurin osa ihmisistä on samassa veneessä kuin Titanicin kolmannen luokan matkustajat. Tekivätpä he mitä tahansa tai missä tahansa he ovatkin, he ovat enemmän tai vähemmän vain kyydissä. Kapteeni ja miehistö ovat niitä, jotka ohjaavat, ja me kaikki tiedämme, kuinka huolimattomia he olivat.
Entä jos Titanicin kyydissä olisi ollut glasiologeja? Asiantuntijoita, jotka tiesivät, missä jäävuoria todennäköisesti muodostuu, neuvoivat niiden välttämisessä ja varoittivat, että törmäys oli välitön, ellei alus muuttaisi kurssiaan. Ja entä jos laivalla olisi ollut lobbaajia, joille maksettiin siitä, että he sanoivat Titanicin olevan uppoamaton ja ettei jäätiköitä koskeva tiede ollut 100-prosenttisen varmaa?
Siinä tilanteessa olemme. Miksi ottaa riski? Miksi uskoa ihmisiä, joille maksetaan siitä, että he kertovat meille tarinaa tiettyjen kaupallisten etujen vuoksi? Me kaikki haluamme samaa – päästä perille turvallisesti. Siinä tapauksessa, eikö kapina olisi tavallaan järkevää?
"Varakkaat ihmiset tulevat yleisesti ottaen pärjäämään ilmastonmuutoksen suhteen. He todennäköisesti ansaitsevat sillä lisää rahaa. Se ei ole mitään uutta."
En kannata soihtuja ja talikoita, mutta meidän on muutettava kurssia monessa asiassa – vähintäänkin ilmastonmuutoksen, varallisuuserojen ja resurssien jakamisen suhteen. Jos mikään ei muutu, kolmannessa luokassa matkustavat – joihin itsekin lukeudun – joutuvat maksamaan suurimman hinnan. Ihmiset, joilla on varaa, pääsevät ensimmäisinä pelastusveneisiin.
Varakkaat ihmiset tulevat yleisesti ottaen pärjäämään ilmastonmuutoksen suhteen. He todennäköisesti ansaitsevat sillä lisää rahaa. Se ei ole mitään uutta.
Kolmannen luokan matkustajien on enemmän tai vähemmän yhdistettävä voimansa ja sovittava siitä, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei!
Asut Pittsburghissa, Yhdysvalloissa, kuten mainitsimme haastattelun alussa. Oletko nähnyt kotiseudullasi ilmastoon liittyviä vaikutuksia luonnossa?
Kyllä. Pittsburgh on hyvin mäkinen – en sanoisi vuoristoiseksi – mutta topografisesti se on hyvin mäkistä. Täällä ajaminen on hirvittävää – täällä on Amalfin rannikon kaltaisia teitä, mutta välimerellisten maisemien sijaan niitä reunustaa teollinen raunio. Olemme kokeneet paljon maanvyöryjä ja tulvia. Sadetta tulee enemmän kuin tavallisesti, joten maa muuttuu hyvin märäksi.
Tilannetta pahentaa se, että rakentaminen on muuttanut veden luonnollisia kulkureittejä, joten saamme vuosittain äkkitulvia, joita ei aiemmin tapahtunut. Tämä johtuu suuremmasta sademäärästä ja läpäisemättömistä pinnoista – parkkipaikoista, teistä jne. – jotka pakottavat veden virtaamaan puroihin ja sivujokiin, joita ei ole tarkoitettu kestämään tällaista veden nopeutta ja painetta. Tämä aiheuttaa nopeaa eroosiota ja tulvimista.
Miltä se sinusta tuntuu? Millaiseen toimintaan se saa sinut ryhtymään?
Kun asuin New Orleansissa, kotini tulvi kahdesti. Se ei ole mukavaa. Se haisee pahalle. Tunnen sääliä ihmisiä kohtaan, joiden täytyy raivata ja yrittää rakentaa uudelleen. Yleensä pienituloisimmat alueet kärsivät eniten, ja ne ovat erityisen haavoittuvia eivätkä pysty rakentamaan kaikkea uudelleen.
Luulen, että Pittsburghin on tarkasteltava sadevesipuutarhoja ja luonnollisia tapoja hidastaa veden virtausta, mutta samalla mietin, mitä minä voin tehdä. Äänestää? Pyrkiä itse politiikkaan? En tiedä.
Ilmanlaatu on täällä myös huono. Aina kun lämpötilan inversio vangitsee terästehtaiden päästöt – kyllä, Pittsburghissa on yhä terästeollisuutta – kaikki kirjaimellisesti haisee pierulta. Todellakin. Se on erityisen pahaa aamulla, ja on kamalaa avata ovi ensimmäisenä ja joutua sen hajun valtaan.
"Tietämättömyys ja pelko ovat asioita, jotka voisivat pidätellä meitä, mutta tieto ja myötätunto riittävät enemmän kuin hyvin karkottamaan molemmat nuo viholliset."
Kiitos, että olet osa A Good Communitya. Haluaisitko sanoa vielä jotain loppusanoja ihmisille ympäri maailmaa, jotka tätä lukevat?
Meidän on päästävä irti tästä globaalista FOMOsta (paitsi jäämisen pelko), johon olemme kaikki joutuneet. Kukaan ei jää mistään paitsi. Valitse yksi päivä viikosta ja pysy 52 kertaa vuodessa pois sosiaalisesta mediasta. Lue kirja! Minulle hyvä yhteisö on sellainen, joka ei hyväksy huonoa käytöstä.
Tietämättömyys ja pelko ovat asioita, jotka voisivat pidätellä meitä, mutta tieto ja myötätunto riittävät enemmän kuin hyvin karkottamaan molemmat nuo viholliset.
