Kirjailija ja roskaharrastaja James Piper kertoo meille kaiken olennaisen kierrätyksestä, pakkauksista ja kirjojen kirjoittamisesta.
James Piper on kierrätyksen ja pakkausten guru. Hän on jopa kirjoittanut aiheesta kirjan. Emme voineet kuvitella parempaa henkilöä keskustelemaan kanssamme ja antamaan neuvoja.
James raottaa verhoa alan toimintaan ja antaa parhaat kierrätysvinkkinsä. Spoilerivaroitus: jättäkää korkit pulloihin, ihmiset.
James, tervetuloa A Good Communityyn. Kerro hieman itsestäsi, missä asut?
Asun Bristolissa, Isossa-Britanniassa. Muutin tänne noin 12 vuotta sitten yliopiston jälkeen töihin silloiselle pienelle yritykselle nimeltä Ecosurety.
Olemme kasvaneet siitä paljon ja työskentelemme muun muassa Marsin, Nestlén, Co-opin ja Morrisonin kaltaisten yritysten kanssa auttaaksemme niitä noudattamaan pakkausjätettä, sähköromua ja paristoja koskevaa lainsäädäntöä. Olen siis viettänyt paljon aikaa tutustumalla kierrättäjiin ja kierrätysprosessiin, erityisesti pakkausten osalta.
"Metallikorkki kannattaa laittaa takaisin lasipulloon, sillä jos laitat sen metallinkeräykseen, korkki on liian pieni ja katoaa matkalla."
Olet siis hyvissä asemissa kirjoittamaan kirjan tästä aiheesta. Mistä "The Rubbish Book" kertoo?
Kirjan tavoitteena on antaa ihmisille kokonaiskuva roskista ja kierrätyksestä. Se kattaa kaiken eri materiaaleista hallintoon ja siihen, miten kierrätetään oikeaoppisesti. Esimerkiksi: "mitä tehdä tölkille, pitäisikö se rutistaa vai pitää ehjänä?".
Toivottavasti voit ottaa käteesi minkä tahansa taloustavaran ja kirjasta löytyy sivu, joka kertoo, onko se kierrätettävä vai ei. Se kannustaa ihmisiä myös tutkimaan aihetta syvemmin, ja tarjolla on verkkosivusto ja kanavia, joiden kautta minuun saa yhteyden ja voi esittää kysymyksiä. Ajatuksena on pitää aihe elävänä ja luoda yhteisöllisyyttä.
Ihanaa! Olen muuten tilannut kappaleen. Mikä inspiroi sinua kirjoittamaan sen?
Kiitos paljon. Kaksi asiaa inspiroi minua kirjoittamaan sen. Ensinnäkin BBC:llä oli uutisartikkeli hylkylöydöstä löytyneestä muovista, ja ajattelin: "voi hyvänen aika, hylkylöydöstä on löytynyt muovia, tämä on todella paha juttu."
Klikkasin artikkelia, ja siinä todellakin oli kuva hylystä, jonka päällä oli yhdeksän kahden litran muovipulloa. Ajattelin vain: "tämä on kamalaa." Sitten katsoin kuvaa tarkemmin, ja siellä oli myös 38 alumiinitölkkiä.
Luin otsikon uudelleen ja siinä luki muovipakkaus löytynyt hylystä. Siinä ei lukenut pakkausjätettä löytynyt hylystä, tai että kyseessä oli pääosin alumiinia ja vähän muovia. Mietin, miksi kaikki keskittyvät vain yhteen materiaaliin.
Sitten oli tämä tapaus, ja suunnilleen samaan aikaan minulla oli illalliskutsut, ja yksi ystävistäni oli laittamassa lasipulloa kierrätysastiaan ja otti korkin pois. Sanoin hänelle: "metallikorkki kannattaa laittaa takaisin lasipulloon, sillä jos laitat sen metallinkeräykseen, korkki on liian pieni ja katoaa matkalla. Jos taas laitat sen takaisin lasipulloon, se kierrätetään."
Vai niin? Enpä tiennyt tuota...
Kun he [kierrättäjät] murskaavat pullon, he ottavat metallikorkin talteen, ja monilla kierrättäjillä on prosessi kyseisen metallin kierrättämiseksi. Toinen asia, jonka voit tehdä pullojen korkeille, on laittaa ne alumiinitölkin sisään tai kääriä ne folioon, jotta niistä tulee isompia. Kerroin tästä ystävilleni, ja he sanoivat: "Vau, tämä on mahtavaa. Jonkun pitäisi kirjoittaa kirja kaikesta tästä."
"Kaikki on kierrätettävää. Kaikki. Voisit ottaa minkä tahansa ympärilläsi olevan esineen ja se voidaan kierrättää jollain tavalla."
Yllätit minut kierrätysvinkilläsi aiemmin. Mitä muuta ihmisten pitäisi tietää kierrätyksestä?
Erittäin mielenkiintoista ja ihmisille tuntematonta on se, että kaikki on kierrätettävää. Kaikki. Voisit ottaa minkä tahansa ympärilläsi olevan esineen ja se voidaan kierrättää jollain tavalla.
Jopa ne surkeat kertakäyttöiset voileipärasiat?
Voimme tehdä jotain jokaiselle pakkausjätteelle. Kysymys kuuluu: voimmeko tehdä sen taloudellisesti? On todella mielenkiintoista, että ihmiset seisovat jonkin esineen äärellä ja sanovat: "tätä ei voi kierrättää."
Kyse ei oikeastaan ole siitä, ettei sitä voisi kierrättää, vaan siitä, ettei materiaalilla ole toisessa päässä taloudellista arvoa tai sen tekeminen on liian kallista. Kyse ei ole tieteestä – kaiken voi silputa, sulattaa ja muuttaa joksikin, mutta voiko sen tehdä ja ansaita sillä rahaa, se on eri kysymys.
"Jos sinulla on metallinen pullonkorkki, sen kääriminen folioon varmistaa, että se tulee kierrätettyä."
Klassinen ongelma. Miten muutamme tämän?
Suuri osa tulevina vuosina voimaan tulevasta lainsäädännöstä tähtää talouden tasapainottamiseen. Euroopassa halutaan ja ollaan tekemässä yrityksille kalliimmaksi markkinoida tuotteita, jotka eivät ole kierrätettävissä.
Ajatuksena on, että tuotteet, jotka ovat kierrätettävissä tehokkaasti ja taloudellisesti, pysyvät paremmin kierrossa, koska yritysten on maksettava enemmän etukäteen sellaisista tuotteista, joiden kierrättäminen on vaikeaa.
Mikä on mielestäsi TÄRKEIN asia, jonka ihmiset voisivat oppia kierrätyksestä?
On paljon pieniä asioita. Kun lähetin kirjani kustantajalle, heitä eniten hätkähdytti ja he puhuivat eniten siitä, ettei muovipulloa kannata rutistaa kasaan ilman poistamiseksi kierrätettäessä.
Tämä johtuu siitä, että lajitteluvaiheessa koneiden on tunnistettava se muovipulloksi, ja ne tekevät sen muodon, painon ja muiden tekijöiden perusteella. Jos olet rutistanut pullon, se voi näyttää paperilta. Kyse on tällaisista pienistä asioista.
Kirjassa on paljon vinkkejä, emmekä malta odottaa sen lukemista. Mitkä ovat yksi tai kaksi tärkeintä kierrätysvinkkiäsi?
Se, josta pidän todella paljon ja joka on helppo muistaa, on aiemmin mainitsemani pullojen korkkeja koskeva vinkki. Pienet asiat katoavat liukuhihnoilla, putoavat niiden väliin, eivätkä juuri koskaan päädy kierrätykseen.
Joten esineiden yhdistäminen suuremmiksi kokonaisuuksiksi lisää huomattavasti mahdollisuutta, että ne kierrätetään. Jos sinulla on metallinen pullonkorkki, sen kääriminen folioon varmistaa, että se tulee kierrätettyä.
Eli koolla on väliä?
Haha, joo, niin taitaa olla. Toinen asia on, etteivät monet ihmiset tajua, että ruokakaupat (Isossa-Britanniassa) keräävät muovikasseja kierrätettäväksi, mutta sinne voi laittaa muutakin LDPE-muovia, jota käytetään yleisesti vihannesten ja salaattien pakkauksissa.
Sellofaani ja tuorekelmu?
Niiden kanssa pitää olla todella varovainen, sillä ne on yleensä valmistettu PVC:stä, jota on vaikea kierrättää kloorin vuoksi. Varmista siis, että ostat ei-PVC-pohjaista tuorekelmua. LDPE-muovia ovat leipäpussit, salaattipussit ja vihannespussit. Se on muovilaatu numero 4.
On niin paljon ajateltavaa, että on vaikea muistaa kaikkea. Tarvitsemme todellakin kirjasi!
Niin, ja suuri osa ihmisistä arvostaa mukavuutta, joten meidän on tehtävä tästä todella helppoa kuluttajalle. Meidän pitäisi tehdä siitä niin helppoa, että kaikki mitä kuluttaja ostaa, toimii ja se voidaan kierrättää helposti.
Kannatan pillien ja vanupuikkojen kieltämistä, ja meidän pitäisi myös kieltää tietyt pakkaustyypit. Meidän ei todellakaan pitäisi myydä PVC-pohjaista tuorekelmua, esimerkiksi.
Kiitos James, odotamme innolla lopputulosta!
The Rubbish Bookin editointi on loppusuoralla ja se julkaistaan ensi vuoden aikana. Voit ennakkotilata kappaleesi täältä, käytä alennuskoodia: RUBBISHBOOK10 saadaksesi 10 % alennuksen.
~
Toivomme, että pidit tätä hauskana ja oivaltavana; me ainakin aiomme muuttaa kierrätystottumuksiamme. Onko sinulla jokin hieno projekti meneillään, harkitsetko kirjan kirjoittamista? Jos sinulla on jotain jaettavaa, ota yhteyttä osoitteeseen ec@agood.com tai Instassamme.