A Good Community haastatteli tohtori Diana Ivanovaa, joka toimii tutkijana Sustainability Research Institute -tutkimuslaitoksessa Leedsin yliopiston School of Earth and Environment -yksikössä.
Hänen tutkimuksensa keskittyy kulutuksemme ympäristövaikutuksiin ja muutoksiin, joita meidän on tehtävä planeettamme pelastamiseksi. Hän oli pääkirjoittajana tuoreessa tutkimuksessa, joka käsitteli tehokkaimpia tapoja pienentää hiilijalanjälkeämme.
Meidän oli tietysti pakko jutella, ja hänellä oli mahtavia näkemyksiä jaettavanaan. Käsittelemme suklaata, sitä, miten voimme parhaiten toimia ja pysyä myönteisinä kriisin keskellä, sekä sitä, miksi meidän kaikkien pitäisi tehdä nelipäiväistä työviikkoa. Nauttikaa!
AGC: Käytät TED-puheessasi esimerkkiä siitä, kuinka suklaapatukan syöminen vastaa kolmeakymmentä suihkussa käyntiä. Miten pysyt myönteisenä nyt, kun suklaa on niin sanotusti pois ruokalistalta?
Diana: Taidanpa tunnustaa, että syön kyllä suklaata silloin tällöin. Kyseisen TED-puheen tarkoituksena oli tehdä toimitusketjuista ja niihin liittyvistä vaikutuksista näkyvämpiä loppukäyttäjälle. Suklaa oli hyvä esimerkki, sillä harvoin ajattelemme vaikkapa suklaan kulutukseen sitoutunutta vettä tai siihen liittyvää energiaa.
Palatakseni kysymykseesi, minun on kai jaettava se muutamaan osaan. Siihen, miten pysyn yleisesti myönteisenä ja miten voin tarkastella kulutusta omassa elämässäni. Mitä tulee myönteisyyteen, olen siinä itse asiassa aika huono. Minulla on hetkiä, jolloin tunnen itseni todella motivoituneeksi, ja muita hetkiä, jolloin tunnen oloni varsin hukkuneeksi maailman ympäristölliseen ja yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Se yleensä vaihtelee päivittäin.
“Kun keskitymme globaaliin tasoon, on todella vaikea nähdä, missä voimme vaikuttaa, ja on todella vaikea nähdä tekojemme vaikutuksia. Mutta paikallisemmalla tasolla se on paljon selvempää.”
Joten kai olen jollain tavoin kehitellyt asioita, jotka auttavat siinä. Mutta toisaalta se on myös asian hyväksymistä. Elämme hyvin levottomia, ennennäkemättömiä aikoja. Nämä ovat haastavia aikoja jokaiselle, joka pitää itsensä ajan tasalla. Joten uskon, että osa sitä on vain hyväksyminen: hyväksyä, että asiat ovat näin, eikä kaikki tule olemaan positiivista ja motivoivaa.
Mitä tulee tuon motivaation edistämiseen, minulle toimivat aktiivisena pysyminen ja osallistuminen erilaisiin hankkeisiin yhteisössä tai kotona. Asiat, joissa voit aktiivisesti saada aikaan muutoksen, jotta näet omien tekojesi seuraukset. Huomaan sen olevan varsin hyödyllistä, sillä kun keskitymme globaaliin tasoon, on todella vaikea nähdä, missä voimme vaikuttaa, ja tekojemme vaikutuksia on todella vaikea nähdä. Mutta paikallisemmalla tasolla se on paljon selvempää. Ja se todella auttaa motivaation kanssa.
AGC: Ja ehkä se satunnainen suklaapatukka?
DI: Satunnainen kylpyammeellinen. Kulutus on tärkeää; sitä ei todellakaan pidä jättää huomiotta. Tällä hetkellä tapahtuu valtavaa ylikulutusta, eikä planeettamme kestä tällaisia tasoja. Joten kulutus on erittäin tärkeä tekijä, johon tarttua. On kuitenkin myös tärkeää nähdä se järjestelmätasolla – miten kulutus kytkeytyy tuotantoon ja jakeluun, kaupunkiemme ja asuinpaikkiemme infrastruktuureihin sekä erilaisiin politiikkoihin ja sosiaalisiin normeihin.
“Kun näemme itsemme muutosagentteina pelkkien kuluttajien sijaan, toimintamahdollisuudet laajenevat muihinkin asioihin, joita voisimme tehdä.”
Joten emme keskity vain kulutuksemme muuttamiseen ja siihen, miten ajattelemme itsemme kuluttajina, sillä se on tavallaan hyvin rajoittunut näkökulma. Meillä on kuluttajina jonkin verran vaikutusvaltaa, mutta samalla meillä on vaikutusvaltaa sen ulkopuolellakin. On siis tärkeää olla rajoittumatta vain siihen. Kun näemme itsemme muutosagentteina pelkkien kuluttajien sijaan, toimintamahdollisuudet laajenevat muihinkin asioihin, joita voisimme tehdä.
AGC: Puhut siis esimerkiksi äänestämisestä yhtenä tehokkaana, luultavasti tehokkaimpana, työkaluna muutoksen ja toiminnan aikaansaamiseksi?
DI: Äänestäminen on yksi, mutta sen lisäksi on muutakin. Olemme muutosagentteja yhteisöissämme. Voimme vaikuttaa työpaikkamme ympäristöön, voimme vaikuttaa perheenjäseniimme, ystäviimme, voimme vaikuttaa yhteisöjemme jäseniin. Niillä meistä, jotka työskentelevät esimerkiksi päättäjinä, on suuremmat mahdollisuudet vaikuttaa asiaan. Täällä Isossa-Britanniassa, missä itse asun, jokainen voisi kirjoittaa kansanedustajilleen ja antaa palautetta siitä, millaisia poliittisia muutoksia haluamme nähdä. Meidän tulisi avata erilaisia näkökulmia ja yrittää olla rajoittamatta itseämme siinä, miten muutamme maailmaa, jossa elämme.
"On myös tärkeää tunnustaa, että historiallisesti eri toimijat ovat vaikuttaneet ongelmaan enemmän ja hyötyneet siitä."
AGC: Vaikuttaa siltä, että vastuuta ilmastokriisistä pallotellaan edestakaisin; ihmiset syyttävät yrityksiä, mutta yritykset sanovat palvelevansa vain kuluttajia. Missä mielestäsi vastuu ilmastokriisin torjumisesta sijaitsee?
DI: Uskon, että jokaisella on vastuu ilmastonmuutoksen käsittelemisestä ja hillitsemisestä. Syyllisyyden tai vastuun sysääminen muille toimijoille on mielestäni hyödytöntä, sillä se johtaa käytännössä toimettomuuteen. Samaan aikaan on kuitenkin mielestäni tärkeää tunnustaa, että historiallisesti eri toimijat ovat vaikuttaneet ongelmaan enemmän ja hyötyneet siitä. Jos ajatellaan esimerkiksi kumulatiivisia hiilidioksidipäästöjä, on tutkimusta, joka yhdistää kourallisen yrityksiä (fossiilisten polttoaineiden tuottajia) suurimpaan osaan kumulatiivisista hiilidioksidipäästöistä, jotka ovat ilmastonmuutoksen ajuri. Joten silloin tietysti suuri vastuu on siellä. Mieti, mitä itse voit tehdä, mutta anna palautetta myös muille toimijoille ja kannusta sekä tue heitä toimimaan aktiivisemmin ilmastonmuutoksen ratkaisemiseksi.
AGC: Ja miten suhtaudut ilmastonmuutosta koskevan tiedon määrään?
DI: On todisteita disinformaation leviämisestä ja kenties median vähäisestä huomiosta. Media voisi kiinnittää asiaan paljon enemmän huomiota. Mutta meidän pitäisi myös tarkastella, miksi huomiota ei ole, sillä eihän se vain tapahtunut sattumalta. Tämän väärinymmärryksen ja näiden asioiden vähättelyn taustalla on paljon voimakkaita intressejä. Nämä ovat asioita, joita meidän tulisi tutkia ja joista meidän tulisi puhua avoimesti.
AGC: Mitä ajattelet niiden uutiskanavien narratiivista, jotka keskittyvät ilmastonmuutokseen tai antavat sille jonkin verran huomiota? Uskotko, että he viestivät siitä hyvin? Uskotko, että heidän tapansa viestiä siitä on tehokas?
DI: En tiedä voinko yleistää, sillä ilmastonmuutosasioista ja tavoista puuttua niihin on kirjoitettu paljon. Kirjo on varsin laaja. Jotain, mitä voitaisiin tutkia enemmän, ovat vaihtoehdot, kuten esimerkiksi kohtuullisuustalous (degrowth). Mitä se voisi tarjota vaihtoehtoisena visiona hyvästä elämästä maapallon kantokyvyn rajoissa? Se on mielenkiintoinen narratiivi, jota mediassa ei ole tutkittu.
AGC: Tekemäsi työ on elintärkeää ja teet paljon, mutta työskentelet vain neljä päivää viikossa. Työskenteletkö todella neljä päivää viikossa?
DI: Kyllä. Aloin työskennellä neljä päivää viikossa noin vuosi sitten. Se on ollut todella mahtavaa ja vapauttanut paljon aikaa muuhun toimintaan. Esimerkiksi demokratia vaatii aikaa. Jos haluat olla enemmän mukana muutoksessa, sinun on raivattava sille aikaa. Kahdeksantuntisen työpäivän jälkeen olet niin loppuunpalanut, ettet pysty oikein mihinkään muuhun kuin syömään, nukkumaan ja katsomaan sarjoja.
AGC: Totta, luin myös, että vähemmän työskentely auttaisi torjumaan ilmastokriisiä, koska tehtaatkin sulkeutuisivat yhtenä päivänä viikossa.
DI: Vähemmän työskentely on yhdistetty moniin sosiaalisiin ja ympäristöhyötyihin. Yksi liittyy päästöihin, sillä kun työskentelemme vähemmän, ansaitsemme myös vähemmän, meillä on vähemmän tuloja, ja se näkyisi kulutuksessa. Voisimme saada hyvinvointia muista toiminnoista, ei-kulutukseen perustuvista, ja se johtaisi kokonaispäästöjen vähenemiseen. Makrotasolla se voi auttaa vähentämään työttömyyttä ja tuloeroja sekä parantamaan terveyttä ja muita hyvinvoinnin osa-alueita.
AGC: Täytyy olla mukavaa tehdä nelipäiväistä työviikkoa. Mitä teet ylimääräisellä ajalla?
DI: Viikosta riippuen täytän sen eri asioilla. Mutta joo, se voi olla vain erilaisia projekteja kotona tai kodin ulkopuolella, jonnekin menemistä tai vain lepäämistä ja hidastamista.
"Minusta on hyvin motivoivaa nähdä itseorganisoitumisen voima, ja uskon, että historiallisesti monet voitot liittyvät nimenomaan tähän yhteisölliseen toimintaan ja itseorganisoitumiseen."
AGC: Mikä on mielestäsi ollut suurin voitto, jonka olet nähnyt ympäristöliikkeessä?
DI: Ilmastomielenosoitukset, joita on ollut erityisesti viime vuonna, vaikuttivat minuun suuresti. Mielestäni suurin oli se, kun useat miljoonat ihmiset kaikista sukupolvista ja hyvin erilaisista taustoista protestoivat yhtenä päivänä. Oli motivoivaa nähdä ihmisten järjestäytyvän ja vaativan muutosta tuolla tavalla. Minusta on hyvin motivoivaa nähdä itseorganisoitumisen voima, ja historiallisesti monet voitot liittyvät nimenomaan tähän yhteisölliseen toimintaan ja itseorganisoitumiseen. Jos haluamme mennä marginaalisia muutoksia pidemmälle, tarvitsemme todella tuon tason järjestäytymistä.
AGC: Mitä haluaisit nähdä tapahtuvan tulevina vuosina?
DI: Haluaisin todella nähdä rajuja ilmastotoimia, todella massiivisia muutoksia. Sitä haluan nähdä. Tänä vuonna päästöt ovat vähentyneet, pääasiassa COVID-pandemiaan liittyvien talouden hidastumisten vuoksi. Mutta ainoat päästöjen vähennykset ovat tapahtuneet talouskriisin aikana. Tämä osoittaa minulle kunnianhimoisten ja koordinoitujen toimien puutteen. Mikään koordinoitu toiminta ei ole vaikuttanut päästösuuntauksiin.
"Kun kurot umpeen kuilun asiantuntijoiden, todisteiden, ilmastotiedon ja ihmisten välillä ja selität asian, ihmiset ovat mukana."
AGC: Puhuimme muutama viikko sitten erään henkilön kanssa, ja hän sanoi, ettemme saa ihmisiä muuttamaan käyttäytymistään, joten meidän on luotettava teknologiaan, kuten sähkölentoihin tai vetykäyttöisiin lentokoneisiin, laivoihin ja autoihin.
DI: Kuulen silloin tällöin sanottavan, etteivät ihmiset halua tätä, ja rehellisesti sanottuna haluaisin nähdä väitteen perusteltuna. Sitä vastaan on itse asiassa todisteita. Esimerkiksi Leedsin kansalaisten ilmastokokous (People’s Climate Assembly). Kun ihmiset kootaan kaupungin pieneksi edustavaksi otokseksi eri taustoista, ja kun heille todella selitetään asia ja se, miten se liittyy elämäntapaamme, ihmiset lähtevät erittäin mielellään mukaan vähentämään energian kysyntää eri osa-alueilla, liikenne mukaan lukien, sillä liikenne on itse asiassa suurin päästöjen aiheuttaja.
"Jos rakenteelliset tekijät eivät ole kohdallaan, ihmisten on todella vaikea omaksua muutosta, omaksua vähähiilistä elämäntapaa."
Ihmiset ovat todella mukana. Yksi lentoliikennettä koskevista suosituksista oli paikallisen lentoaseman kapasiteetin vähentäminen. Joten kun todella viestitään – ja tämä palaa aiempiin kysymyksiin viestinnästä – ja kurotaan umpeen kuilu asiantuntijoiden, todisteiden, ilmastotiedon ja ihmisten välillä ja selitetään asia, ihmiset ovat mukana.
Toinen todiste oli itse asiassa kyselytutkimus täällä Isossa-Britanniassa ensimmäisen lockdownin aikana tai sen jälkeen. Se osoitti, että vain 9 % ihmisistä halusi palata normaaliin. Useimmat arvostivat eniten elämän hidastumista, ilmansaasteiden vähenemistä, liikenteen vähenemistä, melun vähenemistä ja kaikkea sitä. Ihmiset arvostivat sitä. Mutta jos rakenteelliset tekijät eivät ole kohdallaan, ihmisten on todella vaikea omaksua muutosta, omaksua vähähiilistä elämäntapaa.
~
Onko sinulla mielipidettä tästä, ehkä työskentelet tutkimusalalla? Kuulisimme sinusta mielellämme. Lähetä meille sähköpostia osoitteeseen fb@agood.com.